Valamoon
Tartteeks aina ruikuttaa, valittaa ja uikuttaa?
Et ei oo aikaa mihinkään, juostaan vaan ja tönitään.
Lapsiaan ei koskaan nää, muija taitaa pettää.
Mut sitten alkaa elämä, jos elää vielä eläkkeellä.
Kun maailma potkii sinne ja kaikki menee ties minne,
älä anna periksi. Oo muille esimerkiksi ja mee!
Valamoon! Kamoon, kamoon! Valamoon! Kamoon!
Äijät sinne saapu, jäi omaisuudeks kaapu.
Siihen loppuu vinoilu, siihen loppuu kiroilu.
Syödään vaan ja palvellaan, puutarhaa hoidellaan.
Ei kukaan mihinkään kisko. Hei veli sekä sisko!
Harvoin sekoillaan, usein rukoillaan.
Älä suotta köyttä kaulaas kieräytä,
vaan kives hautas eestä vieräytä. Ja mee!
Valamoon! Kamoon, kamoon! Valamoon! Kamoon!
Äijät sinne saapu, jäi omaisuudeks kaapu.
© Petri Pajunen, julkaistu Mullan alta CD-EP:llä (VEGE-0501) 6.10.2005