Majakanvartija

Öinen Suomenlahti on pilkkopimeä.
Aallot sortuu rantaan saaren vailla nimeä.
Synkän meren syvyyksissä lepää nuori nainen.
Luisen hahmon syleilyyn päättyi taival mainen.

Taas vene pimeässä harhaan navigoi.
Nyt on liian myöhäistä, ei auttaa kukaan voi.

Majakanvartija prisman valossa vilahtaa.
Luiset kasvot tuijottaa, kynsi lasiin kilahtaa.
Ilman vuoroja tekee kammottavaa työtään.
Taas kerran viimeisen joku sanoo hyvää yötä, hyvää yötä.

Joskus kauan sitten haaksirikkoutui
vene saaren rantaan, mies majakalle ui.
Kalman kylmä usva nousi, hahmon peitteli.
Mädän lihan yltään mereen lokeille heitteli.

Taas vene pimeässä harhaan navigoi...

Majakanvartija prisman valossa vilahtaa...